Joulukuu

Ihan kiinnostavaa olla näin joulun aikaan töissä päiväkodissa ulkomailla. Lasten kanssa kuitenkin puhutaan jouluperinteistä, lauletaan erilaisia joululauluja ja tehdään muutenkin joulujuttuja niin päiväkodissa tutustuu perinteisiin ehkä vähän paremmin, kuin jos olisi toisenlaisessa projektissa. Jännittävää miten erilaisia perinteet ovat eri maissa ja, vaikka sen totta kai tietää, on silti jotenkin tosi yllättävää, että kaikkialla ei välttämättä uskotakkaan samanlaiseen joulupukkiin tai syödä samanlaisia jouluruokia kuin Suomessa.

1.12. lauantai

Yksi tärkeä osa joulua täällä tuntuu olevan joulukeksit. Bussissa ja töissä aina välillä kuulee, kuinka ihmiset puhuvat keksien leipomisesta. Meidän Wienin järjestö oli mukavasti järjestänyt meille mahdollisuuden tutustua tähän perinteeseen toimistossaan. Paikalle ilmaantui jopa kaksi vapaaehtoista.

Näin suomalaisena odotin tietysti, että leivottaisiin pipareita. No, niitäkin täällä tehdään jouluna, mutta itävaltalaisten joulukeksi valikoima on vähän laajempi. Me tehtiin kolmenlaisia keksejä: kaakao-kookospalloja, vähän kuin vaaleita pipareita, jotka olisivat olleet mauttomia, jos niitä ei olisi päällystetty tomusokerilla sekä Vanillekipferleitä eli mini-kroissantteja, jotka myös pyöritettiin sokerissa. Viimeiset oli miun suosikkeja.

Joulukeksejä. En tiedä näkyykö tästä, mutta valitettavasti osa niistä oli vähän muruina

2.12. sunnuntaina

Kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina osaan museoista pääsee ilmaiseksi. Näihin kuuluu Wienin roomalaismuseo. Ei kovin iso museo ihan keskustassa, mutta sieltä sai ihan kivasti tietoa, missä ja miten roomalaiset asuivat Wienissä lähes 2000 vuotta sitten. Museossa olevat kartat näyttivät hienosti, miten juuri ydinkeskustassa oli siihen aikaan sijainnut roomalaisten legioonalaisten leiri. Kellarissa oli näytillä roomalaisia raunioita ja yläkerrassa esineitä ja tietoa leirin sekä sen ympäristön asumuksien asukkaiden arkipäiväisestä elämästä. Kiinnostavaa ja kaiken kaikkiaan aika hyvin tehty museo. Olisi sen seitsemän euron pääsymaksun arvoista.

6.12. torstai

Kun Suomessa juhlitaan itsenäisyyspäivää, Itävallassa etenkin lapset viettävät pyhän Nikolauksen päivää. Joulupukki on hyvä esimerkki siitä, miten perinteet ovat erilaisia joka maassa, vaikka luulisi niiden olevan samanlaisia. Täällä nimittäin ei periaatteessa ole joulupukkia ollenkaan vaan punaisiin pukeutunut lapsille lahjoja tuova vanhaparta on tämä Nikolaus.

No, kysymys kuuluu sitten, eikö täällä annetakaan lahjoja jouluna. Annetaanhan niitä. Jouluna lahjat tuo Christkind eli jonkinlainen Jeesus-lapsi tai enkeli riippuen siitä miten uskonnollinen on.

Yleensä lapset saavat itse päättää meidän päiväkodissa, syövätkö he aamupalaa vai eivät, mutta tänään myö kaikki kokoonnuttiin aamiaiselle yhdessä. Olihan meillä tänään juhlat. Sen jälkeen Nikolaus tuli kyläilemään ryhmään. Lapset lauloivat sille lauluja, joita olivat harjoitelleet valmiiksi, ja Nikolaus luki kirjasta, ketä kaikkia oli paikalla ja ilmeisesti myös vähän, mitä lapset olivat tehneet viime aikoina. Lapset olivat askarrelleet valmiiksi tätä päivää varten sukat, jotka lopuksi Nikolaus jakoi omistajilleen. Niissä oli pienenä lahjana hedelmiä, pähkinöitä sekä vähän suklaata. Nikolauksen piti siitä lähteä muihinkin ryhmiin ja meidän päivä jatkui tavalliseen tapaan.

Juhlien vastapainona miulla oli tänään koe saksan kurssilla. Sitä varten opettaja asetti pahviset näkösuojat tyyppien väliin, jottei kukaan varmasti lunttaisi. Ilmeisesti se on ihan tavallista täällä ja lunttaaminen otetaan vakavasti. Hyvänen aika!

8.12. lauantai

Koska olen yrittänyt opiskella saksaa kurssia varten, en ollut vielä ehtinyt käydä kovinkaan monella joulutorilla. Niinpä lähdin tänään yhden aikaan vähän kiertelemään niitä.

Ensimmäisenä Belvederessä oleva tori. Olin kuullut, että se on vähän pienempi ja sen takia parempi, kuin jotkin muut torit. Ja joo, siellä oli kyllä tosi mukava tunnelma ja kivoja kojuja. Siitä suunnistin keskustaan, jossa kävin Stephansplatzin ja Maria-Theresien-Platzin joulutoreilla. Tein kaksi havaintoa: ensinnäkin keskustassa oli enemmän porukkaa, mikä ei mitenkään parantanut kokemusta ja toiseksi useimmilta toreilta löytyi ihan samat kojut. Vähän tylsää. Kun alkoi hämärtää, menin Rathausin joulutorille, koska halusin ottaa kuvia sen valoista.

Rathaus

No, ihan kaunistahan siellä oli ja koska tämä on ilmeisesti isoin tori, täällä on vähän muitakin kojuja kuin ne samat, mitä muilla toreilla. Lisäksi täällä oli vielä enemmän porukkaa. Oli tosi vaikea nähdä mitään muuta kuin toisten ihmisten selkiä. Ikävää. Jos joulutunnelmaan kuuluu se, että tulee tyrkityksi, joulutorit ovat oikea paikka siihen.

15.12. lauantai

Jos haluaa välttää tungoksen, joulutorille kannattaa mennä aamulla hyvissä ajoin ja silloin kun sataa lunta. Silloin saattaa vaikka nähdä jossain kojussa marsipaaniperunoita.

Saa myös parempia kuvia, kun on vähemmän porukkaa. Ei tule kenenkään tuntemattoman hiihtelijän pää pilaamaan näkymää

20.12. torstai

Ainakaan tässä päiväkodissa ei järjestetä mitään joulujuhlaa, jossa lapset lauleskelevat vanhemmille. Sen sijaan tänään yhdessä ryhmässä osa vanhemmista tuli päiväkodille vähän niin kuin joulupajoihin. Aluksi me söimme aamupalan yhdessä ja sen jälkeen jakauduttiin pisteisiin. Yhdessä leivottiin keksejä (yllätys, yllätys), miun pisteessä askarreltiin mini kynttilöitä ja muissa askarreltiin jotain muuta. Ne kynttilät olivat tosi hauskoja: otettiin saksanpähkinän kuori ja täytettiin se mehiläisvahalla.. Ne näytti kivoilta, ne tuoksui hyville ja ne vielä kelluivat! Lopuksi kokoonnuttiin vielä laulamaan (In der Weihnachtsbäckeraita, joka tuntuu olevan täällä suosituin joululaulu, miulle ihan tuntematon vielä joku kuukausi sitten), syömään keksejä ja katsomaan kelluvia kynttilöitä. Aika mukavaa.

Muki Marie-Theresien-Platzin joulutorilta. Joka torilla on omanlaiset mukinsa ja tältä torilta saa muun muassa joulupukin päitä. Hauskoja. Piti pari kertaa käydä ennen kuin onnistuin saamaan.