Kaksi kuukautta mennyt. Toisaalta tuntuu että vasthan mie tulin tänne, mutta toisaalta moni asia alkaa olla jo aika tuttua ja rutiinia.
Ehkä seuraavaksi voisin kertoa vähän tarkemmin, mitä teen projektissa.
No, yleensä pääsääntöisesti yritän parhaani mukaan leikkiä lasten kanssa. Välillä on vähän vaikeaa, kun ei oikein osaa sanoa heille mitään! Autan myös esimerkiksi siivoamisessa ja jos jollakin on jokin homma miulle kuten jonkin laminointi tai hamahelmitöiden silittäminen, teen sitten niitä.
Ehkä seuraavaksi voisin kertoa vähän tarkemmin, mitä teen projektissa.
No, yleensä pääsääntöisesti yritän parhaani mukaan leikkiä lasten kanssa. Välillä on vähän vaikeaa, kun ei oikein osaa sanoa heille mitään! Autan myös esimerkiksi siivoamisessa ja jos jollakin on jokin homma miulle kuten jonkin laminointi tai hamahelmitöiden silittäminen, teen sitten niitä.
Päiväkodissa on kolme ryhmää. Yhdessä on nuorimmat lapset (eli suunnilleen kolmevuotiaiksi asti) ja kahdessa muussa sekaisin vanhempia. Aamupäivisin yleensä olen jommassakummassa vanhimpien ryhmässä. Jos sää ei ole ihan kammotta, mennään käymään ulkona. Päiväkodin oma piha on aika pieni, joten mennään tavallisesti johonkin lähistön puistoista, jossa on enemmän tilaa. Lounaan jälkeen olen useimmiten suurimman osan iltapäivästä pienimpien ryhmässä.
Viime vuoden vapaaehtoinen oli kuulemma koko ajan vain samassa ryhmässä, mutta miusta on kiva olla vähän kaikkialla. Tulee vähän vaihtelua ja tutustuu kaikkiin lapsiin.
Mutta mitäs muuta?
6.10. lauantai
Meidän Wienin koordinoiva järjestö järjestää joka kuukausi jonkin vapaa-ajan aktiviteetin. Lokakuussa mentiin vaeltelemaan paikkaan nimeltä Kahlensberg. Ensin vähän ratikalla ja sitten vähän bussilla ja hetkessä päätyykin keskelle metsää vuoren tapaiselle. Aika kiva. Harmi vain, että tänään siellä oli jokin juoksutapahtuma, minkä takia me emme päässeet ihan huipulle asti, mutta vähän alempaakin oli todella hienot näkymät! Sieltä näkyi koko Wien ja oli jotenkin uskomatonta, että oltiin vieläkin kaupungissa!
Sellainen huomio, että täällä metsät ovat vähän erilaisia kuin Suomessa. Lehtipuita on enemmän ja havupuita on tuskin yhtään. Se on ihan kaunista, mutta metsän tunnelma on ihan erilainen.
Tänään olisi ollut myös sellainen tapahtuma, että 15 eurolla sai käydä niin monessa museossa kuin ehti ja halusi. Sinällään hyvä tarjous, koska joidenkin museoiden pääsymaksu on yksinään 15 euroa. Mie olin vaelluksen jäljiltä kuitenkin liian väsynyt lähtemään mihinkään. Ja sitä paitsi se oli vasta illalla ja olin vähän skeptinen, ehtisinkö nähdä tarpeeksi monta museota tarpeeksi hyvin, jotta se olisi kannattavaa. En nimittäin halua juosta niitä läpi.
7.10. sunnuntai
Koska eilen en jaksanut mennä museoon, lähdin tänään Albertinaan. Se on taidemuseo Hofburgissa ja oppaan mukaan saanut nimensä kuninkaallisen parin Albertin ja Kristinan nimistä. Että on sitä ennenkin osattu yhdistellä nimiä.
Koska tosiaan ollaan Hofburgissa, Albertinan puitteet ovat aika hienot. Muutakin hienoa siis kuin vain taide. Siellä on jopa osasto, joka oli jätetty sellaiseksi, kuin se oli ollut silloin kun siellä oli asuttu. Paljon kristallikruunuja, patsaita ja sellaista.
Mutta taide. Albertinan pysyvässä näyttelyssä on muun muassa lähes karmivia Munchin töitä ja huoneellinen Picassoa. Eli jos sellainen kiinnostaa, kannattaa mennä. Nyt siellä oli myös kolme vaihtuvaa näyttelyä: valokuvia, modernia taidetta ja Claude Monetin töitä. Viimeinen oli se kaikkein kiinnostavin ja joo, ihan kyllä Monet on ainakin miun mielestä maineensa arvoinen.
8.10. maanantai
Ennen välipalaa pienten ryhmän hoitaja ilmoitti, että tänään kannettaisiin pöytä terassille ja syötäisiin ulkona. Eihän siinä mitään. Ilma oli niin hyvä, että tytöt tarkeni ihan hyvin kesämekoissa. Varmaan 20 astetta lämmintä. Mutta nythän pitäisi olla lokakuu! Missä olet syksy?
11.10. torstai
Oli vähän hämmentävää tänään, kun tulin töihin ja tyypit teki siellä pipareita. Ehkä täällä sitten syödään niitä muulloinkin kuin vain jouluna. Hämmentävää oli myös, että ne maistuivat vähän erilaisilta. Enemmän mausteisilta.
Tänään alkoi miun saksankurssi. Käyn kaksi kertaa viikossa kahden kuukauden ajan opiskelemassa saksaa yliopiston kielikeskuksessa. Siellä vähän hämmensi se, miten innokkaita tyypit on vastaamaan kysymyksiin. Näin suomalaisena juuri lukion lopettaneena henkilönä on tottunut, että on ihan hyvä jos edes yksi ihminen haluaa vapaaehtoisesti vastata opettajankysymykseen.
13.10. lauantai
Mentiin käymään Julius Mainl am Grabenissa. Ihan kuin olisin kuullut, että se on vanhin supermarketti täällä tai jotain sellaista... Joka tapauksessa se on vanha ja ihan hauska paikka mennä vaan pyörimään. Tuotteisiin on merkitty, mistä maasta ne ovat peräisin, joten siellä on aika kansainvälinen meininki, sekä jo nyt aika paljon joulutuotteita. Vähän on vain kallista, mutta onneksi vain katselu ei maksa mitään!
Ollaan jo useamman kerran toisen kämppikseni kanssa meinattu mennä Café Centraliin, mutta jätetty menemättä, koska ovella on aina ollut jonoa... Tänään kuitenkin päätettiin että jonosta huolimatta mentäisiin. Ja joo, en kyllä ihmettele, että ihmiset haluavat mennä sinne. Hieno paikka. Ja melange oli tähän asti parasta, mitä olen juonut. Harmi vain, että oltiin juuri lähdössä, kun siellä alkoi joku soittaa pianoa.
Toinen kauppa Grabenilla, jossa on kiinnostava käydä, on H&M. Jo ulkoapäin näkee, ettei se ole mikään tylsä kauppakeskuksen Henkkamaukka. Ja sisällä on ihan yhtä fancya. Kattokruunuja ja
liukuportaiden tilalla nariset rappuset. Tiedän kyllä mihin menen, jos joku päivä tekee mieli mennä H&M:ään! Hinnat on nimittäin ihan samat kuin muuallakin.
20.10. lauantai
Mentiin tänään taas Praterille. Toinen kämppiksistäni oli kertonut, että sieltä sai ihan hyvän hintaisia schnitseleitä rasnkalaisten kanssa. Sekin on nyt sitten koettu.
Sitten mentiin Riesenradiin. En yleensä hirveästi pelkää korkeita paikkoja, mutta se on supervanha maailmanpyörä ja sen takia aluksi vähän karmiva. Kun sitten tottui siihen, se oli ihan okei. Näkymät olivat tosi hienot ja sieltä kunnolla vasta tajusi miten hirveän valtava puisto Prater on. Oikeasti. Valtava.
21.10. sunnuntai
Jos perhoset kiinnostavat, lähellä Hofburgia, Burggartenpuiston Palmutalossa on Perhostalo. Perhoset kylläkin istuskelivat lähinnä vain korkealla ikkunoilla, mutta paikka oli muutenkin ihan hieno.
Sen jälkeen päädyttiin syömään paikkaan nimeltä Café Altwien. Aika mielenkiintoinen ravintola. Vähän ahdasta ja seinät oli tapetoitu erilaisten kulttuuritapahtumien julisteilla. Erään opaskartan mukaan sieltä saa Wienin parasta gulassia ja joo, tosi hyvää se olikin. Etenkin kun tänään oli aika viileää, oli kiva syödä lämmintä gulassia. Ehkä se syksy sieltä vielä tulee.
Iltapäivällä mentiin Wienin Luonnonhistorialliseen museoon. Kokoelma on aika laaja. Etenkin kiviä, fossiileja ja täytettyjä eläimiä tuntui olevan aika paljon. Kiinnostavimpia oli ehkä pari dinosauruksen luurankoa, mutta mie olisin voinut elää ihan hyvän elämän ilman, että olisin nähnyt purkkeihin säilöttyjä haalistuneita kaloja ja liskoja. Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että siellä oli vähän liikaa kaikkea, että olisi jaksanut kiinnostua kaikesta.
26.10. perjantai
Tänään oli Itävallan kansallispäivä. Meidän saksan opettaja oli selittänyt, että tämä oli ollut ensimmäinen päivä sen jälkeen, kun ulkomaiset joukot olivat lähteneet Itävallasta toisen maailmansodan jälkeisen miehityksen päätyttyä. Päätös siitä, että Itävalta voisi olla taas itsenäinen tasavalta, oli kyllä tehty jo aiemmin kesällä, mutta miehittäjien poistumiseen oli vain kulunut vähän aikaa. Miulle tämä kaikki tarkoitti vapaapäivää.
Kansallispäivän kunniaksi keskustassa tapahtui kaikenlaista. Jossain vaiheessa kai oli jonkinlainen sotilasparaati, mutta ainakin siellä oli erilaisia armeijan ja muiden vastaavien esittelypisteitä sekä eräissä valtion tärkeissä paikoissa avoimet ovet. Me kävimme ulkoministeriössä, kansalliskirjastossa sekä Hofburgin osassa, jonne parlamentti tai vastaava on paennut Parlamentin korjauksia. Ministeriössä ja parlamentissa ihmeellisintä oli, miten paljon krääsää (esim. kyniä) niissä jaettiin, mutta kirjasto oli todella upea. Melkein olisin voinut maksaakin, jotta olisin päässyt näkemään sen.
Kirjoihin ei kylläkään päässyt koskemaan, mutta puitteet oli hienot. Upeita kattomaalauksia ja niin korkeita hyllyjä, että siellä oli tarvittiin tikkaat ylemmille hyllyille.
Sellainen jännä huomio kuitenkin selvisi: mihinkään näistä paikoista ei päässyt ilmapallon kanssa. Harmillista.
27.10. lauantai
Täällä alkoi eilen Viennale eli kansainväliset elokuvafestivaalit. Ajattelin, että voisi olla hauskaa käydä katsomassa jotain ja tänään sitten lähdin.
Kun tulin elokuva teatteriin, olin vähän, että mitäs täällä oikein tapahtuu. Kuulin nimittäin, kun joku tyttö kävi kysymässä jotain siihen elokuvaan liittyvää saksaksi (eli ymmärsin keskustelusta vain sen elokuvan nimen) ja meni sitten seisoskelemaan sivummalle ilman lippua. Keräsin kaiken rohkeuteni ja tiedustelin siltä tytöltä, miten täällä toimittiin. Se kertoi, että enää oli jäljellä viimeisen minuutin lippuja. Meidän pitäisi odotella tässä kunnes puoli tuntia ennen elokuvan alkua jaettaisiin jonotusnumerot ja niiden mukaan ihmiset saisivat hakea lippuja niin kauan, kuin niitä riitti. Onneksi olin siis ajoissa ja jonon etuosassa.
Kun siinä ei ollut mitään muuta tekemistä kuin odottelua, aloin jutella muutenkin sen tytön kanssa, mikä oli ihan hauska juttu. Leffa itsessään ei ollut mikään miun suosikki, mutta ei ihan joka päivä tule käytyä elokuvissa tuntemattoman henkilön kanssa!
Plus siinä elokuvateatterissa, Gartenbaukinossa on parhaat tuolit ikinä. Ne on kuin oikeat nojatuolit eivätkä sellaiset samanlaiset kuin tavallisesti elokuvissa.
28.10. sunnuntai
Albertinan alakerrassa on elokuvamuseo ja siellä näytetään Viennaleen liittyen vanhoja mustavalkoisia pienenbudjetin leffoja. Miksipä ei? Kävin katsomassa kaksi 40-luvulla tehtyä murhamysteeriä. Paljon parempia ja hauskempia kuin edellisen päivän elokuva.
Tässä tulee vähän tutustuttua muihinkin kulttuureihin kuin vain Itävallan kulttuuriin. Eilen espanjalainen kämppikseni teki meille espanjalaista perunamunakasta (tortilla español tai jotain sellaista) ja tänään paellaa!
31.10. keskiviikko
Käytiin tänään yhden päiväkodin ryhmän kanssa leikkipuistossa, josta oli ihan uskomattoman hieno näkymä Kahlensbergille ja sen rinteissä oleviin taloihin ja viljelyksiin. Harmi kun miulla ei ollut kameraa mukana...
Iltapäivällä juttelin lasten kanssa välipalapöydässä. Yritin huomauttaa heille, että he olivat juoneet aika paljon: "Ihr habt viele getrinkt?" Yksi tyttö oli siihen että ei ei! Ei getrinkt vaan getrunken. Ihan tosi upeaa että nämä tyypit opettavat miulle saksaa! Se tyttö sanoikin vielä, että miulla on paljon opittavaa ja mie sille, että se oli ihan oikeassa.
Oli vähän hämmentävää tänään, kun tulin töihin ja tyypit teki siellä pipareita. Ehkä täällä sitten syödään niitä muulloinkin kuin vain jouluna. Hämmentävää oli myös, että ne maistuivat vähän erilaisilta. Enemmän mausteisilta.
Tänään alkoi miun saksankurssi. Käyn kaksi kertaa viikossa kahden kuukauden ajan opiskelemassa saksaa yliopiston kielikeskuksessa. Siellä vähän hämmensi se, miten innokkaita tyypit on vastaamaan kysymyksiin. Näin suomalaisena juuri lukion lopettaneena henkilönä on tottunut, että on ihan hyvä jos edes yksi ihminen haluaa vapaaehtoisesti vastata opettajankysymykseen.
13.10. lauantai
Mentiin käymään Julius Mainl am Grabenissa. Ihan kuin olisin kuullut, että se on vanhin supermarketti täällä tai jotain sellaista... Joka tapauksessa se on vanha ja ihan hauska paikka mennä vaan pyörimään. Tuotteisiin on merkitty, mistä maasta ne ovat peräisin, joten siellä on aika kansainvälinen meininki, sekä jo nyt aika paljon joulutuotteita. Vähän on vain kallista, mutta onneksi vain katselu ei maksa mitään!
Ollaan jo useamman kerran toisen kämppikseni kanssa meinattu mennä Café Centraliin, mutta jätetty menemättä, koska ovella on aina ollut jonoa... Tänään kuitenkin päätettiin että jonosta huolimatta mentäisiin. Ja joo, en kyllä ihmettele, että ihmiset haluavat mennä sinne. Hieno paikka. Ja melange oli tähän asti parasta, mitä olen juonut. Harmi vain, että oltiin juuri lähdössä, kun siellä alkoi joku soittaa pianoa.
 |
| Kakkuja Café Centralissa |
liukuportaiden tilalla nariset rappuset. Tiedän kyllä mihin menen, jos joku päivä tekee mieli mennä H&M:ään! Hinnat on nimittäin ihan samat kuin muuallakin.
20.10. lauantai
Mentiin tänään taas Praterille. Toinen kämppiksistäni oli kertonut, että sieltä sai ihan hyvän hintaisia schnitseleitä rasnkalaisten kanssa. Sekin on nyt sitten koettu.
Sitten mentiin Riesenradiin. En yleensä hirveästi pelkää korkeita paikkoja, mutta se on supervanha maailmanpyörä ja sen takia aluksi vähän karmiva. Kun sitten tottui siihen, se oli ihan okei. Näkymät olivat tosi hienot ja sieltä kunnolla vasta tajusi miten hirveän valtava puisto Prater on. Oikeasti. Valtava.
 |
| Riesenradissa. Ihme metallihökötys. Tulee vähän Eiffel-torni mieleen, mutta tämäkin taitaa olla rakennettu maailmannäyttelyä varten... Taustalla näkyy vähän Praterin puistoa. Paino sanalla vähän |
21.10. sunnuntai
Jos perhoset kiinnostavat, lähellä Hofburgia, Burggartenpuiston Palmutalossa on Perhostalo. Perhoset kylläkin istuskelivat lähinnä vain korkealla ikkunoilla, mutta paikka oli muutenkin ihan hieno.
Sen jälkeen päädyttiin syömään paikkaan nimeltä Café Altwien. Aika mielenkiintoinen ravintola. Vähän ahdasta ja seinät oli tapetoitu erilaisten kulttuuritapahtumien julisteilla. Erään opaskartan mukaan sieltä saa Wienin parasta gulassia ja joo, tosi hyvää se olikin. Etenkin kun tänään oli aika viileää, oli kiva syödä lämmintä gulassia. Ehkä se syksy sieltä vielä tulee.
Iltapäivällä mentiin Wienin Luonnonhistorialliseen museoon. Kokoelma on aika laaja. Etenkin kiviä, fossiileja ja täytettyjä eläimiä tuntui olevan aika paljon. Kiinnostavimpia oli ehkä pari dinosauruksen luurankoa, mutta mie olisin voinut elää ihan hyvän elämän ilman, että olisin nähnyt purkkeihin säilöttyjä haalistuneita kaloja ja liskoja. Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että siellä oli vähän liikaa kaikkea, että olisi jaksanut kiinnostua kaikesta.
26.10. perjantai
Tänään oli Itävallan kansallispäivä. Meidän saksan opettaja oli selittänyt, että tämä oli ollut ensimmäinen päivä sen jälkeen, kun ulkomaiset joukot olivat lähteneet Itävallasta toisen maailmansodan jälkeisen miehityksen päätyttyä. Päätös siitä, että Itävalta voisi olla taas itsenäinen tasavalta, oli kyllä tehty jo aiemmin kesällä, mutta miehittäjien poistumiseen oli vain kulunut vähän aikaa. Miulle tämä kaikki tarkoitti vapaapäivää.
Kansallispäivän kunniaksi keskustassa tapahtui kaikenlaista. Jossain vaiheessa kai oli jonkinlainen sotilasparaati, mutta ainakin siellä oli erilaisia armeijan ja muiden vastaavien esittelypisteitä sekä eräissä valtion tärkeissä paikoissa avoimet ovet. Me kävimme ulkoministeriössä, kansalliskirjastossa sekä Hofburgin osassa, jonne parlamentti tai vastaava on paennut Parlamentin korjauksia. Ministeriössä ja parlamentissa ihmeellisintä oli, miten paljon krääsää (esim. kyniä) niissä jaettiin, mutta kirjasto oli todella upea. Melkein olisin voinut maksaakin, jotta olisin päässyt näkemään sen.
 |
| Vähän erilaista kuin useimmissa kirjastoissa |
Sellainen jännä huomio kuitenkin selvisi: mihinkään näistä paikoista ei päässyt ilmapallon kanssa. Harmillista.
 |
| Tikkaat |
27.10. lauantai
Täällä alkoi eilen Viennale eli kansainväliset elokuvafestivaalit. Ajattelin, että voisi olla hauskaa käydä katsomassa jotain ja tänään sitten lähdin.
Kun tulin elokuva teatteriin, olin vähän, että mitäs täällä oikein tapahtuu. Kuulin nimittäin, kun joku tyttö kävi kysymässä jotain siihen elokuvaan liittyvää saksaksi (eli ymmärsin keskustelusta vain sen elokuvan nimen) ja meni sitten seisoskelemaan sivummalle ilman lippua. Keräsin kaiken rohkeuteni ja tiedustelin siltä tytöltä, miten täällä toimittiin. Se kertoi, että enää oli jäljellä viimeisen minuutin lippuja. Meidän pitäisi odotella tässä kunnes puoli tuntia ennen elokuvan alkua jaettaisiin jonotusnumerot ja niiden mukaan ihmiset saisivat hakea lippuja niin kauan, kuin niitä riitti. Onneksi olin siis ajoissa ja jonon etuosassa.
Kun siinä ei ollut mitään muuta tekemistä kuin odottelua, aloin jutella muutenkin sen tytön kanssa, mikä oli ihan hauska juttu. Leffa itsessään ei ollut mikään miun suosikki, mutta ei ihan joka päivä tule käytyä elokuvissa tuntemattoman henkilön kanssa!
Plus siinä elokuvateatterissa, Gartenbaukinossa on parhaat tuolit ikinä. Ne on kuin oikeat nojatuolit eivätkä sellaiset samanlaiset kuin tavallisesti elokuvissa.
28.10. sunnuntai
Albertinan alakerrassa on elokuvamuseo ja siellä näytetään Viennaleen liittyen vanhoja mustavalkoisia pienenbudjetin leffoja. Miksipä ei? Kävin katsomassa kaksi 40-luvulla tehtyä murhamysteeriä. Paljon parempia ja hauskempia kuin edellisen päivän elokuva.
Tässä tulee vähän tutustuttua muihinkin kulttuureihin kuin vain Itävallan kulttuuriin. Eilen espanjalainen kämppikseni teki meille espanjalaista perunamunakasta (tortilla español tai jotain sellaista) ja tänään paellaa!
31.10. keskiviikko
Käytiin tänään yhden päiväkodin ryhmän kanssa leikkipuistossa, josta oli ihan uskomattoman hieno näkymä Kahlensbergille ja sen rinteissä oleviin taloihin ja viljelyksiin. Harmi kun miulla ei ollut kameraa mukana...
Iltapäivällä juttelin lasten kanssa välipalapöydässä. Yritin huomauttaa heille, että he olivat juoneet aika paljon: "Ihr habt viele getrinkt?" Yksi tyttö oli siihen että ei ei! Ei getrinkt vaan getrunken. Ihan tosi upeaa että nämä tyypit opettavat miulle saksaa! Se tyttö sanoikin vielä, että miulla on paljon opittavaa ja mie sille, että se oli ihan oikeassa.
Kommentit
Lähetä kommentti