Syyskuu

Siitä on nyt jo yli kuukausi, kun löysin itseni Wienistä. Aika on mennyt tosi nopeasti, kun on ollut vähän kaikenlaista.

1.9. lauantai
Saapuminen Wieniin. Matkustin ensimmäistä kertaa yksin lentokoneella, mutta ihan hyvin meni. Ainoa ongelma oli, että toinen lento oli vähän myöhässä, koska koneen edellinen lento Kööpenhaminaan oli ollut myöhässä ukkosmyräkän takia.
Lentokentällä vastassa ollut koordinoivan järjestön henkilö vei minut asuntoon, jossa olisi tarkoitus asua seuraavat kymmenen kuukautta. Ja se asunto olisi varmaan voinut olla ihan kiva, jos sen edelliset asukkaat olisivat jättäneet sen vähän parempaan kuntoon.
On vähän inhottava aloittaa blogin kirjoittaminen valittamalla, mutta haluan nyt antaa mahdollisimman totuuden mukaisen kuvan tilanteesta: kaikenlaista ihme rojua ympäriinsä, kylppärin ikkuna oli rikki eikä kaikissa huoneissa toiminut valot. Pahin oli kuitenkin keittiö. Joka paikka täynnä ruokaa. Mitä ihmettä? Ällöä! Ihan kuin edelliset tyypit olisivat joutuneet lähtemään niin nopeasti, että ehtivät ottaa mukaan vain tärkeimmät tavaransa ja jättivät loput rojut asuntoon.
No, jos ihan rehellisiä ollaan niin, en mitään kovin hienoa paikkaa odottanutkaan. Silti en olisi halunnut viettää ensimmäistä iltaani täällä etsiskellen roskiksia edellisten asukkaiden roskille.

2.9. sunnuntai
Ohjelmassa tänään oli siivousta. Yllätyittekö?
Tapasin myös iltapäivällä projektini mentorin, joka näytti, miten pääsen meiltä töihin. Joudun matkustamaan kaupungin toiselle puolelle ensin raitiovaunulla (vaihtoehtona metro) ja sitten bussilla, joten siihen pitää varata ainakin sellainen tunti. Todella mukavaa.

3.9. maanantai
Wienin koordinoiva järjestö (en oikeasti kyllä tiedä, millä tätä virallisesti kutsutaan, käännän vaan suoraan, hah!) halusi käyttää kaksi päivää siihen, että toivottaa meidät tervetulleiksi. Paikalle ilmaantui 12 vapaaehtoista, joista suurin osa oli eteläeurooppalaisia, yksi Saksasta ja minä. Oikein hauskaa.
No, oikeasti hauskaa oli, että iltapäivällä oli ohjelmassa pieni kaupunkikierros oppaan johdolla keskustassa. Vähän erilaista kun joku kertoo oikeasti, mitä ympärillä on, kuin että lukisi tiedot opaskirjasta tai netistä. Ensivaikutelma keskustasta: paljon vanhoja, hienoja rakennuksia ja hevosia.
Sen jälkeen lähdettiin kahden kämppikseni kanssa Ikeaan ostamaan täydennyksiä meidän asuntoon. Muun muassa lamppuja... Niin ja löydettiin vihdoinkin myös, missä meidän talon roskikset sijaitsevat! Loistavaa!

5.9. keskiviikko
Ensimmäinen päivä itse projektissa.
Sen verran, mitä suomalaisista päiväkodeista tiedän, sanoisin, että meininki on täällä aika samanlainen. Tärkeää on, että lapset saavat leikkiä vapaasti ja ulkona käydään vaikka vähän sataisikin.
Suurimman järkytyksen aiheutti ruoka. Tänään oli perunoita ja kasviksia sekä jälkiruoaksi omenasosetta. En nyt sanoisi, että se oli pahaa, mutta se on tosi erilaista eikä ehkä ihan niin täyttävää kuin Suomessa. Enpä olisi uskonut, että joku päivä melkein kaipaisin niitä sapuskoita!
Yllättävää on myös se, miten paljon oikeastaan ymmärrän. Olen opiskellut saksaa joskus kaksi vuotta sitten, mutta tuntui siltä, että olen unohtanut suurimman osan! Nyt kuitenkin näyttää siltä, etten ihan turhaa silloin puurtanut.

9.9. sunnuntai
Tänään lähdin tutkimaan itsekseni ensimmäistä kertaa keskustaa. Olisin mennyt Café Sacheriin, mutta sinne oli jonoa. Uskomatonta! No, saa sitä sacherkakkua onneksi muualtakin jonottamatta.
Mitenkäs monta päivää minulla menikään löytää elokuvateatteri? Vastaus: vähän yli viikko. Yli sata vuotta pyörinyt elokuvateatteri English Cinema Haydn, joka ei - luojan kiitos! - tapa korvia vaan näyttää elokuvia ihan alkuperäisellä kielellä. Loistavaa!

16.9. sunnuntai
Praterille tänään. Ja Praterilla tarkoitan nyt tosin vain sitä huvipuisto-osuutta enkä koko valtavaa puistoa. Sinne joskus toiste sitten.
Olin vähän olettanut, että se olisi samanlainen kuin Tivoli Kööpenhaminassa, mutta se oli ehkä enemmänkin kuin Linnanmäki. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta jos haluaa mennä jonnekin (sisältää myös vessat) täytyy maksaa. Suurimman osan laitteista hinnat on sillä rajalla viitsiikö tuhlata rahojaan sellaiseen, mutta olisi kyllä ihan kiva käydä joku päivä Riesenradissa (maksaa kympin, huhuijaa!). Se on aika hienon näköinen ja vaunut ovat onneksi tukevat boksit eivätkä mitkään tuulessa heiluvat korit, kuten pelkäsin!

Riesenrad

17.9. maanantai
EVS:ään kuuluu osallistuminen muutamiin valmennuksiin, joista yksi on saapumisvalmennus ja jonne suuntasin tänään.
Valmennus järjestettiin paikassa (pienessä linnassa?), joka oli kuulunut ennen keisariperheelle. Nyt me sitten vietämme muutaman seuraavan päivän tutustuen muihin Itävaltaan päätyneisiin vapaaehtoisiin kattokruunujen ja muotokuva-Sisin valvovien silmien alla. Aika mukavaa.

18.9. tiistai
Sen lisäksi, että käydään asioita EVS:ään liittyen, meidän oli ilmeisesti tarkoitus valmennuksessa tutustua vähän myös itävaltalaiseen kulttuuriin. Senpä takia meillä oli tänään ohjelmassa itävaltalainen illallinen. Jakauduttiin neljään ryhmään, jotka kaikki kokkasivat jotakin ja sitten syötiin yhdessä.
Luonnollisesti ilmoittauduin tekemään jälkiruokaa, joka oli (vieläkin vähemmän yllättävää) apfelstrudel. Periaatteessa ihan helppo tehdä. Sen kun kuorii ja pilkkoo omenat, laittaa ne sokerin, kanelin ja pähkinöiden kanssa taikinalle ja taittelee taikinan strudeliksi. Se vaan että onnistuimme vähän polttamaan puolet kuudesta strudelistamme!

19.9. keskiviikko
Valmennus ja Itävaltaan tutustuminen jatkui kiertelemällä Wieniä. Järjestäjät antoivat meille kiertelyn lähtöpisteen, joka meidän tapauksessa oli Naschmarkt-tori. Olinkin ajatellut, että siellä olisi kiva käydä ja oli kyllä ihan sen arvoinen. Aika kansainvälinen meininki. Paljon etenkin mausteiden myyjiä, mutta myös ihan super pitkiä kojuja, joissa myytiin tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. Hauskaa!
Erään Nachmarktin kojun sisältöä. Tosiaan aika eksoottinen paikka, esineitä eripuolelta maailmaa

Meidän oli sen jälkeen tarkoitus mennä Café Centraliin, mutta siellä(kin) oli jonoa ovella. Mitä ihmettä? Niinpä päädyimme toiseen kahvilaan, Café Landtmanniin, joka on myös ihan maineikas paikka ja ehkäpä sen takia vähän kallis. Matkalla kahvilaan näimme kolme katusoittajaa (kaksi viulua ja sello) soittamassa klassista musiikkia. Wienissä ei siis tarvitse aina maksaa itseään kipeäksi, jos haluaa kuunnella vähän elävää musiikkia.
Valmennuksen järjestäjät pitivät myös kierroksen, jossa he esittelivät meille paikkoja ja yleisesti, mitä tietävät Wienistä. Se oli tosi kiinnostavaa, koska sai taas tietää ja nähdä juttuja, joita olisi ollut vaikea löytää ilman, että joku oikeasti kertoo sen. He esimerkiksi näyttivät Stephansdomin seinässä olevan leivänmitan. Olin lukenut siitä, mutta en ollut vaivautunut etsimään sitä, koska olin ajatellut sen olevan kovin selvä. Olin väärässä ja siellä se näkyi pääovien vasemmalla puolella seinässä ihan selvästi.

20.9. torstai
Tähän mennessä Wienin julkisilla liikkuessani kukaan ei ole tullut kysymään minulta lippua. Sellainen on kuitenkin ihan hyvä olla olemassa, vaikka tuntuisi houkuttelevalta jättää ostamatta. Jos nimittäin jää kiinni, sakko on kuulemma 150 euroa. Itse en ainakaan haluaisi käyttää taskurahojani siihen!

21.9. perjantai
On aina niin kiva tulla metronlaiturille juuri silloin, kun metro lähtee liikkeelle. Vielä mukavampaa on, jos se tapahtuu kaksi kertaa samana aamuna.

22.9. lauantai
Ajateltiin toisen kämppikseni kanssa kokeilla uudestaan Café Centralia. Edelleen jonoa... Niinpä etsittiin toinen kahvila ja päädyttiin Michaelerplatzilla (eli ihan Hofburgia vastapäätä) sijaitsevaan Café Klimtiin. Melange ja leivonnainen erikoistarjouksella 7,60 ja kattoon on maalattu valtava valas. Ehkä pitänee käydä joskus uudestaan etenkin kun Apfelstrudel ja Sacherkakku oli aika hyvää.
Sachertorte, Apfelstrudel, kaksi kuppia Melangea

23.9. sunnuntai
Stephansdom. Sisälle pääsee ihastelemaan korkeita, kaartuvia kattorakennelmia ja veistosten yksityiskohtia, mutta toisin kuin Notre Dame tämä goottilainen katedraali ei ole pilaantunut turistimassoilla. Senpä takia siellä on edelleen todella rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Arvostan.
Korkeimpaan torniin pääsee myös käymään 343 askelman verran. Portaikko on kapea ja jyrkkä ja jossain vaiheessa kiipeämistä pohdin, olikohan se sittenkään viiden euron pääsymaksun arvoista. En ollut maksanut kuntoilusta! No, kun pääsin ylös ja näin maisemat niin olin tosi iloinen, että olin tullut sinne.
Vai mitä sanotte? Näkymä Stephansdomin tornista Grabenille

29.9. lauantai
Yritettiin kävellä Erdbergin metroasemalta Praterin läpi Tonavalle.
Eksyttiin.
Lopulta nähtiin Tonava vain toisen metroaseman laiturilta.
Ja mentiin keskustaan kahville.

30.9. sunnuntai
Schönbrun. Linnaan pääsisi sisällekin, mutta kun näin, miten laaja puutarha on, ajattelin, että se olisi ihan tarpeeksi tälle päivälle. Se on valtava! Paljon istutuksia, pensaita ja patsaita, muutamia suuria suihkulähteitä ja joissain paikoissa on ihan metsääkin. Kun olimme kävelleet jonkin aikaa, tulin siihen tulokseen, että se paikka on itse asiassa liian iso: mihinkään ei jaksa keskittyä kunnolla, kun vieressä on jotain ihan yhtä hienoa. Lisäksi jos haluaa syödä jotain, se on vähän kallis paikka. Kakku ja kahvi maksoivat molemmat melkein viisi euroa.
Schönbrunin puutarha ja gloriette. Kuten jo mainittu: valtava paikka

Niinpä me lähdimme etsimään kahvilaa muualta. Lopulta päädyimme Westbanhofin lähellä sijaitsevaan italialaiseen kahvilaan, Eissalon Gardaan. Jäätelöä, vaaleanpunaiset pehmustetut penkit ja melange hintaan 2,90. Aika hyvä.

Kommentit